Kohti Ylläs-Leviä osa 4: Lupailee
Marraskuu on kääntynyt taas joulukuuksi aivan yhtä yllättäen kuin kaikkina muinakin vuosina, ja tahti niin toimistolla kun tossuissa sen kun kiihtyy. Lumi antoi vielä viikolla 48 odottaa itseään Helsingissä, kun kävin porhaltamassa keskiviikko-iltana tavanomaisen kympin lenkkini. Keskisyke oli nätisti 158, joka tosin on vielä hieman liian kova. Tosin lähdin juoksemaan lenkkiä iltamyöhään ja halusin katsoa vielä yhden jakson Westworldia ennen nukkumaanmenoa. Teoriani siitä, että liikunta pitää nuhan loitolla, ei tälläkään kertaa osoittautunut todeksi. Palautumisessa meni jopa muutama päivä, mutta käytin ne rattoisasti pikkujoulujen ja ruotsinristeilyn merkeissä. Terve katumus kuuluu pikkujoulukauteen joten kostin itselleni kostean viikonlopun lähtemällä sunnuntai-iltana juoksemaan kymppiä (58min, keskisyke 159, 8600 askelta) ja kas, ulkona tuiskuttikin lunta ihan huolella. Aloin jo suunnittelemaan uutta ostosreissua urheilukauppoihin, uudet sukset mielessäni, mutta lumentulo loppui yhtä nopeasti kun oli alkanutkin. Maanantai-aamuna oli jo suojasää, minkä jälkeen pakkanen taas kiristyi itsenäisyyspäiväksi,ja keskiviikko-aamuksi sää lauhtui taas.
