Saatavan vanhentuminen tarkoittaa sitä, että velallisen suoritusvelvollisuus lakkaa. Jos saatava on vanhentunut, sitä ei siis voida enää periä. Velkojan onkin syytä ryhtyä toimiin velan perimiseksi kohtuullisen ajan kuluessa saatavan syntymisestä, ettei velkoja menetä oikeuttaan saada suoritus velalliselta. Vanhentumisen seurauksena velvoite raukeaa, koska velkoja ei ole lain tai osapuolten sopimuksen määrittelemän ajan kuluessa ryhtynyt asianmukaisiin toimiin oikeutensa toimeenpanemiseksi.
Laki velan vanhentumisesta sääntelee rahavelan ja muiden velvoitteiden vanhentumista eli tilanteita, joissa ajan kuluminen ja passiivisuus ovat aiheuttaneet sen, ettei saatavaa voida enää periä. Vanhentumisen tarkoituksena on suojata velkasuhteiden selkeyttä, sillä ajan kuluessa velkasuhteen synnyn tai velan maksamisen ajankohdan näyttäminen vaikeutuu huomattavasti. Vanhentumissääntelyn taustalla on suojata vallitsevaa oikeustilaa. Mikäli velkoja ei vaadi velalliselta velkaa, voi velallinen ajatella, ettei hänellä enää ole suoritusvelvollisuutta.
Minkälaisiin velvoitteisiin vanhentumisaikoja sovelletaan?
Vanhentumislain soveltamisala on laaja, sillä sitä sovelletaan kaiken tyyppisiin velvoitteisiin rahalainan lisäksi. Tällaisia muita velvoitteita ovat esimerkiksi tavarat ja palvelut sekä muut suoritukset, myös tällaisesta suorituksesta pidättäytyminen. Lakia ei kuitenkaan sovelleta sellaisiin rahasaamisiin, jotka voidaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä; tällaisia ovat esimerkiksi julkiset maksut kuten verot, rikosoikeudelliset seuraamukset ja eläke- tai sosiaalilainsäädännön perusteella suoritettavat etuudet. Myöskään elatusapuihin ei vanhentumislakia sovelleta.
Velkojan näkökulmasta on tärkeää havaita myös se, että säännökset ovat pakottavia velallisen suojaksi. Osapuolet eivät siksi voi sopia laista poikkeavasti siten, että heikentäisivät velallisen asemaa laissa säädetystä. Vanhentumislaki on kuitenkin toissijainen suhteessa erityislainsäädäntöön eli vanhentumisajoista voidaan muussa lainsäädännössä poiketa.
Kuinka nopeasti velkojan tulee reagoida?
Velan vanheneminen on sidottu laissa erilaisiin määräaikoihin. Yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Kolmen vuoden määräaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti määrätty ennalta. Kun velasta on hankittu ulosottokelpoinen tuomio, esimerkiksi yksipuolinen tuomio käräjäoikeudesta, alkaa kulua viiden vuoden vanhentumisaika.
Mikäli eräpäivää ei ole määrätty, vanhentumisaika alkaa kulua, kun toinen velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa, esimerkiksi myyjä luovuttanut kaupan kohteen ostajalle. Jos velassa on kyse vahingonkorvauksesta tai muusta hyvityksestä, vanhentumisajan katsotaan alkavan erilaisista reaalielämän tapahtumista, kuten siitä, milloin virheellisyys on havaittu tai milloin se olisi pitänyt havaita. Mikäli velka liittyy rikokseen, on sen vanhentuminenkin kytketty siihen, miten kauan syyte voidaan nostaa tai kuinka kauan tuomioistuinkäsittely kestää. Korvausvelan vanhentumisesta ja sen enimmäisajasta säädetään tarkemmin vanhentumislain 7 §:ssä.
Eräissä tapauksissa velka vanhentuu pidemmässä, 10 vuoden määräajassa. Tämä pidempi määräaika koskee tilannetta joissa velka on toistaiseksi myönnetty, ehdollisesti syntyvä tai muunlainen velka jonka alkamisajankohta ei määräydy edellä esitetyn mukaisesti. Vahingonkorvauksen ja muun hyvityksen vanhentuminen on katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. On huomattava, ettei 10 vuoden määräaika kuitenkaan rajoita oikeutta saada vangonkorvausta, jos kyseessä on henkilö- tai ympäristövahinko.
Luonnollisten henkilöiden kohdalla velan vanhentumiselle on olemassa myös lopullinen päätepiste. Vanhentumislaissa säädetään, että mikäli luonnollisen henkilön rahavelka perustuu sopimukseen, se vanhenee viimeistään 20 vuoden kuluttua velan erääntymisestä. Jos myös velkoja on luonnollinen henkilö, lopullinen vanhentumisaika on 25 vuotta.
Miten välttää saatavan vanhentuminen? Vapaaehtoiset ja oikeudelliset katkaisutoimet
Jotta velvoite voidaan pitää voimassa myös vanhentumisajan jälkeen, velkojan tulee katkaista vanhentuminen vanhentumisajan kuluessa. Katkaisutoimenpiteet on jaettu vapaamuotoisiin ja oikeudellisiin. Vapaamuotoisilla tavoilla vanhentuminen katkeaa lain mukaan, jos:
- osapuolet sopivat maksujen järjestelystä, vakuudesta tai muusta velan ehtojen muutoksesta taikka siitä, että vanhentuminen on katkaistu;
- velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan velkojalle; tai
- velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta.
On muistettava, että vanhentumisen katkaiseminen edellyttää, että velka yksilöidään katkaisutoimessa. Velka on yksilöitävä, oli katkaisutoimi mikä hyvänsä, mutta yksilöinnin laajuus on tapauskohtainen asia. Velallisen on voitava päätellä, mikä saaminen muistutuksessa on kyseessä. Näin ollen yksilöinnin riittävyys voi olla huomattavan erilaista jos osapuolten välillä on laajahko sopimussuhde tai jos heidän välillään on vain yksi saaminen.
Jos kysymys on vahingonkorvauksesta tai hyvityksestä, velkojan tekemästä muistutuksesta on lain mukaan käytävä ilmi velan peruste ja määrä, jolleivät ne ole velallisen tiedossa.
Oikeudelliset toimet katkaisevat vanhentumisen lain mukaan seuraavissa tilanteissa:
- velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus.
- velkoja ilmoittaa saatavan velallista koskevan julkisen haasteen johdosta taikka velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai kun velka muutoin otetaan huomioon menettelyn yhteydessä;
- velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä; tai
- saatava otetaan käsiteltäväksi tuomioistuinsovittelussa tai sellaisessa sovittelumenettelyssä, jossa tehty sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi siten kuin riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa säädetään.
Myös oikeudellisissa katkaisutoimissa olennaista on, että katkaisutoimi saatetaan velallisen tietoon. Jos nimittäin velkoja peruuttaa hakemuksensa tai asian käsittely päättyy muusta syystä ilman, että velalliselle on toimitettu tiedoksiantoa tai muuta velkojan vaatimusta koskevaa lain mukaista ilmoitusta, vanhentuminen ei katkea.
Saatavan vanhentumiseen voi liittyä vielä paljon edellä kuvattuja pääsääntöjä monimutkaisempia tilanteita ja tulkintoja. Jos olet epävarma onko saatavasi vanhentunut vai edelleen perimiskelpoinen, älä epäröi ottaa yhteyttä Visman lakimiehiin.
