Velan vanhentuminen - Mitä tarkoittaa velan vanhentuminen?

Velan vanhentumisella tarkoitetaan aikaa, jonka kuluttua velka vanhenee.

 

Velan yleinen vanhentuminen

Velka vanhenee yleisesti kolmessa vuodessa, mikäli velkoja ei ole laskuttanut saatavasta tuon ajan kuluessa. Kolmen vuoden vanhenemisaika pätee myös silloin, jos maksamattomasta laskusta ei ole huomautettu tai perintätoimia ei ole tehty viimeisen kolmen vuoden aikana. Yleinen vanhentumisaika pitenee kuitenkin viiteen vuoteen, mikäli saatavalle on haettu ulosottoperuste.

 

Velan lopullinen vanhentuminen

Lopullisella velan vanhentumisella tarkoitetaan sitä, että jokainen velka vanhenee tietyn määräajan kuluessa erääntymisestä, vaikka sitä olisi peritty säännöllisesti niin, ettei kolmen vuoden aikaraja ole ylittynyt.

 

Veloilla on eripituiset lopullisen vanhentumisen määräajat

Jos velkojana on yksityishenkilö eikä velalle ole haettu ulosottoperustetta, on vanhentumisaika 25 vuotta laskun erääntymisestä. Mikäli yksityishenkilö on hakenut saatavalleen ulosottoperusteen, on vanhentumisaika 20 vuotta velkomustuomion antamispäivästä.

Yrityksen tai yhteisön toimiessa velkojana on velan lopullinen vanhentumisaika ilman ulosottoperustetta 20 vuotta ja ulosottoperusteisena 15 vuotta.

Velkoja voi huolehtia siitä, ettei yleinen vanhentumisaika mene umpeen. Yleisen vanhentumisen katkaisevia toimia ovat esimerkiksi asian vireille tulo ulosottovirastossa ja velkojan tai velkojan asiamiehen laatima maksumuistutus, joka on tavoittanut velallisen. Myös konkurssi ja velkasaneeraus katkaisevat velan vanhentumisen.

Velallinen voi omalla toiminnallaan katkaista yleisen vanhentumisen esimerkiksi neuvottelemalla saatavasta tai maksamalla saatavaan liittyvän osasuorituksen. Edellä mainitut toimet vaikuttavat yleiseen vanhentumisaikaan niin, että sen laskenta alkaa uudestaan kyseisestä toimesta laskien.