Tuoreet kuulumiset hiihtorintamalta
Muutama viikko on jälleen kulunut edellisistä kuulumisistani hiihtorintamalla. Hiihtokilometrejä on itselläni mittarissa nyt 376,8 ja päiviä huhtikuun päätapahtumaan jäljellä 43. Mielenkiintoista nähdä paljon paljon kilometrejä ehtii vielä kerryttämään vielä viimeisen puolentoista kuukauden aikana. Ja jos lumitilanne ei salli hiihtämistä huhtikuun alkuun asti pääkaupunkiseudulla, niin monot voi vaihtaa lenkkareihin. Helsinki on sitä paitsi mainio juoksukaupunki ja ainakin kaltaiselleni muualta varsin vastikään muuttaneelle erinomainen tapa tutustua kaupunkiin. Omaksi onnekseni tykkään vieläpä juoksemisesta hiihtämistäkin enemmän.
Tekniikan hiomista Hollolassa
Viime viikonloppuna oli aika tilannekatsaukselle, kun suuntasimme Albertin kanssa jälleen valmentaja-Jannen valvovan silmän alle hiihtopäivää viettämään. Käynnissä olevien pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisojen vuoksi Lahden laduille ei tällä kertaa ollut asiaa, joten treenipaikkana toimi tällä kertaa Hollola.
Keskityimme päivän aikana sekä tekniikan hiomiseen että hiihtokilometrien saamiseen varsin vaativalla kilpaladulla. Mahtavaa oli huomata konkreettisesti, että edistystä tekniikassa on tapahtunut huimasti. Lisäksi vaativalla ladulla sykkeet eivät enää koko aikaa huitele pilvissä tai jopa niiden yläpuolella. Aina omat tuntemukset eivät edistymisestä kerro, vaikka aavistus siitä itsellä olisikin, että homma sujuu päivä päivältä paremmin. Nyt kun näki jälleen videolta omaa hiihtoa ja vertasi sitä kuukauden takaiseen, niin selvän eron parempaan huomaa jopa lajiin vihkiytymätön katsoja. Rytmiä, rentoutta ja laajuutta vuorohiihtoon alkaa hiljalleen löytyä. Jos kohta kehitettävää riittää todella paljon. Sitähän sanotaan, että harjoittelua pitää olla 10 000 tuntia alla tullakseen mestariksi. Tokkopa itsestäni suurmestaria tulisi vaikka tuplaisin tuon määrän, mutta on tuossa varmasti silti perääkin.
Kilpaurheilijan asenne puskee läpi!
Ja kun oman edistymisen huomaa, niin tavoitteet luonnollisesti kasvavat. Ainakin itselläni tällaisella kilpaurheilijan luonteella. Paljon on tosiaan vielä kehityskohteita ja kilometrejä syytä kerryttää lisää (muistetaan siis, että lähdin täysin nollasta tähän projektiin), mutta luottavainen olen edelleen itseeni. Ja mikä tärkeintä, tämä touhu on edelleen ihan järkyttävän mukavaa – voi pojat!
Oheisella videolla kerron lyhyesti ajatuksiani tavoitteen kehittymisestä ja siitä, mitä todellisuus ladulla on…
Rentouttavaa talviviikonloppua kaikille.
Matti
