Tiedolla johtaminen hoitotyössä

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola kirjoitti 9.10.2015 kirjeen kansanedustajille hoitotyön henkilömitoituksesta ja siihen kohdistuvasta leikkausuhasta. Samaan aiheeseen otti kantaa myös puheenjohtaja Rauno Vesivalo Tehyn tiedotteessa 8.10.2015. Kannanotoissa tuotiin erittäin hyvin esille käytännön näkökulma hoitotyön arkeen ja henkilöstöresurssien riittävyyteen erityisesti vuorotyömaailmassa.

Hoitohenkilöstön mitoitus nykymuodossa esitettynä on yksinkertaistettu äärimmilleen. Mitoituksessa käytetään suureena desimaalilukua, esim. 0,5, joka tarkoittaa viittä hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohden. Suurten massojen keskiarvona tämä karkea tunnusluku voi olla joissain tapauksissa käyttökelpoinen, mutta asiakkaiden palvelutarpeet ja sitä kautta työkuorma vaihtelee niin voimakkaasti, ettei resursointitarvetta voida kuvata yhdellä desimaaliluvulla. Todellisuudessa työkuorma riippuu paitsi yksikössä hoidettavien asiakkaiden lukumäärästä, myös siitä, mitä palvelua hoidettavat tarvitsevat. Joinain hetkinä 0,5 on liian vähän ja joinain hetkinä se on liian paljon.  Kaikki osapuolet voivat esittää oman näkemyksensä desimaaliluvusta ja täysin paikkansa pitävän, tiettyyn ajankohtaan sidotun käytännön esimerkin sen tueksi.

Lähtökohtana on, että palvelu tuotetaan kustannustehokkaasti ja asiakkaan näkökulmasta laadukkaasti – työhyvinvointia vaarantamatta. Yhdestä desimaaliluvusta vääntämisen sijaan olisi hyvä siirtää keskustelu hoidettavien palvelutarpeen mittaamiseen ja sen ennustamiseen. Hoitotarpeen määrittämisessä on tehty myös Suomessa paljon erittäin hyvää työtä. Palvelutarpeen luokitusjärjestelmiä on kehitetty erilaisia tilanteita varten, esimerkkeinä RAFAELA-, RAI- ja RAVA-järjestelmät, jotka antavat hyviä eväitä hoidettavan palvelutarpeen ja sitä kautta henkilöstötarpeen määrittämiseen. Ongelmana on se, että olemassa olevia hoidettavien hoitoisuustietoja ei vielä riittävästi käytetä hyödyksi osaston työvuoroja muodostettaessa eikä työvuorolistoja tehtäessä. Muilla palvelutoimialoilla tällainen tilanne olisi järkevän toiminnan ylläpitämiseksi kestämätön. Olisi ikään kuin pakko suunnitella ”tuotanto” tietämättä mitä on ”tilattu”. Tietoa sote-toiminnassa kyllä on, mutta sen avulla ei vielä johdeta toimintaa.

Työkuorman ennustaminen mittaamalla asiakkaiden avun tarvetta ja tämän perusteella henkilöresursointi parantaa niin kustannustehokkuutta kuin työhyvinvointia. Silloin myös erilaiset hoito- tai avustavat toimenpiteet ehdittäisiin tehdä kiireettömästi ja sekä hoitajien että hoidettavien näkökulmasta riittävän laadukkaasti. Kiinteiden resursointilukujen sijasta pitäisikin vaatia menettely- ja mittaustapaa sille, miten tilanteeseen sopiva resursointi varmistetaan. Vastaavat työvoiman hallinnan käytännöt on otettu menestyksellä käyttöön monella muulla yhtä haastavalla palvelutoimialalla. Olisiko nyt myös terveydenhuollon päättäjillä rohkeutta päivittää ajattelu- ja toimintamallejaan?

Seppo Varpukari

Seppo Varpukari
toimitusjohtaja
Visma Numeron Oy

About

Visma on Pohjoismaiden johtava yritysohjelmistojen, taloushallinnon palveluiden sekä IT-projekti- ja konsultointipalveluiden tarjoaja. Suomessa Visma-perheeseen kuuluvat yritykset työllistävät yhteensä yli 900 asiantuntijaa ja palvelevat yli 50 000 asiakasta.
Connect with Visma: