Se oli siinä – seitsemäntuntinen painiottelu Lapin tuntureita vastaan selätetty

Se oli siinä, nyt Visman Ski Classics Ylläs-Levi projekti 2019 on valmiiksi taputeltu. Suomen kaksi yllytyshullua osallistujaa selättivät liki seitsemäntuntisen painiottelun Lapin tuntureita vastaan mallikkaasti, ja vielä sukset jalassa! Kun kaikkensa antaneet sankarit ylittivät maaliviivan kameroiden edessä viimeisiä voimavaroja käyttäen oli selvää, että jotain maagista oli saavutettu. Lähes neljän kuukauden mittainen treeniprojekti ja hiihtohaaste oli siirtynyt historiankirjoihin.

Laadimme Annille ja Benille muutamat kriittiset kysymykset nyt kun Ylläs-Levi hiihdosta on vierähtänyt pari viikkoa ja molemmat ovat saaneet hieman perspektiiviä tapahtuneeseen. Mitkä oli suurimmat haasteet ja onnistumiset, entä mitä projektista jäi ylipäänsä käteen? Alla vastauksia näihin arvoituksiin.

Miten 70 km matka meni Anni? Osuivatko kaikki valmistelut kohdalleen vai tuliko syötyä jopa liikaa niitä kuuluisia hiilareita?

Anni: Matka meni oikein hienosti ja mitä pastan syömiseen tulee niin kaikki tankatut hiilarit olivat todella tarpeen. Hieman jännitti että miten kroppa reagoi työpäivän mittaiseen hiihtolenkkiin, mutta voimaa riitti hyvin koko päivälle ja edeltävän viikon tankkaus oli onnistunut. Olimme sopineet koutsin kanssa, että pysähdymme matkan varrella jokaiselle huoltopisteelle juomaan. Kulinaristina söin aina myös koko huoltopisteen tarjoaman menun, joten nälän tunteesta ei päivän mittaan tarvinnut kärsiä. Ehkä mieleenpainuvin herkkuhetki oli n. 2 kilometriä ennen maalia cola ja munkki, ai että.

Entä sinun matkasi ja hiihto Ben? Tuliko varasauvoille tarvetta tuntureita ylittäessä vai raahasiko koutsi niitä pitkin Lappia ihan turhaan?

Ben: Hyvinhän se meni! Molemmat tavoitteet onnistui, eli päästä ylipäänsä maaliin ja alle 7h jos vain mahdollista. Hienointa kaikessa oli, etten kaatunut kertaakaan ja varasauvoja ei tarvinnut repiä takaluukusta ulos. Vaikka kyllä pari niin sanottua “läheltä piti” -tilannetta oli. Oikeastaan oli vain yksi osuus hiihdon aikana, jolloin piti laittaa oikein urakalla lasolia linssiin niin, ettei mene ihan huuruun. Se oli kuuluisa 50 km jälkeinen 8 km etappi, jossa myös viimeinen melko raju nousu oli. Kaikki ennen sitä tuntui aika leppoisalta hiihtelyltä hymy naamalla. Vikat noin 10 km menikin sitten aika sumuisissa tunnelmissa.

Kuulemma illalla oli juhlat ja kunnon banketti virvoitusjuomineen. Minkälainen fiilis kropassa oli 70 km pikkulenkin jälkeen? Menikö korkkarit ja lakerikengät sutjakkaasti jalkaan vai oliko jalat lommolla?

Anni: Yllätyin itsekin hiihtolenkin jälkeiseen olotilaan. Kroppa oli toki väsynyt, mutta ei suurempia kolotuksia. Monot vaihtuivat sutjakkaasti korkkareihin ja illan juhlat olivat oikein viihtyisät.

Ben: Pari kramppia tuli koettua ja muutama uusi lihasryhmä tuli myös löydettyä kropasta, mutta vintti ei kuitenkaan mennyt pimeäksi. Eli fiilis kropassa oli yllättävän hyvä illalla kuitenkin, vaikka toki hieman väsynyt olikin. Lakerikengät meni hyvin jalkaan ja iltatilaisuus oli kaikinpuolin mukava!  

Projekti on nyt paketissa ja molemmat selvisitte kunniakkaasti maaliin. Mitä mieltä olet Anni, lähtisitkö uudestaan tähän villiin 70 km matkaan mukaan?

Anni: Muutaman kerran olen jo puheissani väläytellyt mahdollisesta ensi vuoden osallistumisestani. Johtuukohan siitä että haaveilemani porot jäivät tänä vuonna näkemättä? Matka oli kaiken kaikkiaan niin hieno, että ehdottomasti haluaisin kokea tämän uudelleen. Toivon siis hyvälumista talvea, jotta harjoitusolosuhteet olisivat yhtä hyvät kuin projektin aikana.

Virallisten tietojen mukaan et aikaisemmin ole Lapissa ollut Ben, minkälaista siellä Ylläksen ja Levin välisellä alueella oli hiihdellä?

Ben: Pienenä aikoinaan olen käynyt, mutta siitä on sen verran aikaa, ettei pahemmin muistoja ole jäänyt. Tästä matkasta kuitenkin jäi monta hyvää muistoa. Varsinkin maisemat Lapin tuntureita ylittäessä olivat aivan fantastiset. Kaksi muistoa hiihtomatkan varrelta jää ainakin verkkokalvoihin ikuisiksi ajoiksi, tankkaustauko kukastunturin huipulla ja noin 35 km kohdan upea maasto ennen Pyhäjärveä. Siinä kun oli kukastunturille kiivennyt jonkin aikaa niin oli mukava pitää pieni tauko ja nauttia Lapin maisemista energiageelipussin kera. Toiseen suuntaan katsoessa näkyi Levi ja toiseen suuntaan taas Ylläs, aika hurjaa näkymä. Siitä matka sitten jatkui mukavalla alamäellä ja aurinko tuli esiin, joka toi Lapin maisemat esiin taas aivan uudella maagisella tavalla.

 

Entä Visma Ski Classics tapahtuma ja projekti, kannattaako Lappiin lähteä hiihtämään tai projektiin osallistua?

Anni: Ensinnäkin haluan kiittää Vismaa, että mahdollistaa työntekijöilleen ainutlaatuisen projektin. On ollut todella upea kokemus harjoitella ammattivalmentajan opeilla ja haastaa itseä toden teolla. Toki projekti vaatii sitoutumista ja lujaa motivaatiota, mutta se mitä tämä projekti minulle antoi on huomattavasti enemmän. Oli hienoa tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin, kokea suuri urheilutapahtuma ja nähdä lapin jylhät tunturimaisemat. Voin vain todeta -Välillä on oltava vähän hullu, tavoittaakseen unelmansa.

Ben: Tässä yhdyn 100% Annin vastaukseen. Oli aivan mieletön kokemus olla mukana projektissa ja päästä täysin vieraan ja uuden lajin pariin. Ilman tätä projektia tuskin koskaan olisin aloittanut hiihtoharrastusta, eli iso kiitos tästä Vismalle ja kaikille järjestäjille! Luultavasti tulen myös seuraamaan hieman eri tasolla itse kiertuetta, kun ammattilaisetkin tuli nähtyä ja heidän vauhti sivusta koettua. Kovia urheilijoita ja kaikin puolin siisti tapahtuma!

Katso otteita kisaviikonlopulta ja kuuntele kaikkien projektilaisten mietteet hiihtoa edeltävältä päivältä sekä fiilikset maalialueelta.