Jospa kertoisin oman kokemukseni asiasta.
Oma nuoruuteni koodarina
1990-luvun alussa pääsin 21-vuotiaana Ericssonille työharjoitteluun. Sain heti kärkeen projektin: osastollemme tarvittiin projektinhallintatyökalua. Sain tehtäväkseni tehdä sellaisen Excelillä, täysin omatoimisesti. Sukelsin kiinnostavaan maailmaan: taulukkolaskentaohjelma makroineen näyttäisi täysin mahdolliselta välineeltä toimivan projektinhallinta järjestelmän tekoon.
En muista, mullistuiko osastomme projektinhallinta työkaluni ansiosta, mutta sen muistan, että minua innostettiin ja tuettiin työssä hyvin. Muutaman vuoden päästä valmistuin insinööriksi ja sain samasta firmasta vakituisen työpaikan. Sain vastuulleni kahden ohjelmistotuotteen ylläpitovastuun uudella osastolla, jossa minua ei vielä tunnettu. Jälkeenpäin ihmettelin sitä luottamusta, mikä heillä oli nuoreen koodarinalkuun. Innostukseni oli lähes rajaton. Tein huolimattomuuttani muutaman erittäin pahan buginkin. Opin, ettei se haittaa; erehdykset kuuluvat tähän(kin) bisnekseen.
Aika pian sain näiden ohjelmistojen kehitysprosessin näppeihini ja pääsin jopa kehittämään näihin sovelluksiin uusia toimintoja. Olin päässyt unelma-ammattiin!
Oppien soveltamista yrittäjänä
Myöhemmin, vuonna 2007 minulla oli vasta perustettu yritys Movenium Oy ja tarvitsimme sinne lisää koodareita. Ilman sen kummempaa analyysiä palkkasimme nuoria vastavalmistuneita ja kohta valmistuvia ohjelmistosuunnittelijoita. Ei meillä olisi tuolloin tainnut ollut varaakaan palkata valmiita ammattilaisia. Jälkikäteen miettien tulin ehkä tehneeksi saman, minkä opin aikoinaan itse: tällä alalla vastuun antaminen ja innostuksen jakaminen on erityisen oleellista.
Nuorien kykyjen rekrytoinnissa on myös se etu, että heillä on tuorein tieto ja osaaminen teknologioista. Mainittakoon sekin, että nuoret rutinoitumattomat koodarit ovat myös helposti muokattavissa toimintatavoiltaan yrityksen kulttuurin mukaisiksi.
Nuorten koodarien ohjaaminen on vieläkin innostavaa
Silloin luomamme tuotekehitystiimi on nyt yksi tehotiimeistä Visma Softwarella. Se kehittää kahta tuotetta: Movenium ja Visma Entry. Osa tiimin alkuperäisistä jäsenistä on vieläkin mukana, sen kantavina voimina.
Viime kesänä sain sain pitkästä aikaa ohjattavakseni nuoren, kohta valmistuvan diplomi-insinöörin kesäharjoittelijaksi. Teimme yhdessä hienoja projekteja yritysdatan parissa, ja opimme molemmat kovasti uusia asioita. Innostuin valtavasti tajutessani, että työt edistyvät nopeasti, kun mukana oli minua näppärämpi koodari. Muistui vahvasti mieleen perustamani yrityksen alkuvuodet, kun johdin nuorta, dynaamista tiimiä.
Tämä harjoitteilja kertoi, että joidenkin hänen kurssikavereidensa kesätyöt olivat erilaisia, kuin hänen: homma opittiin muutamassa päivässä, ja sitten loppukesä tahkottiin sitä asiaa. Pyörittelin silmiäni: mitä potentiaalin tuhlaamista!
Lopuksi
En haluaisi muuttaa tätä tarinaa saarnaksi, mutta sanon silti kokemusperäisen näkemykseni: kyvykkäiden koodarien käyttäminen pelkkiin rutiinihommiin on paitsi heidän kykyjensä aliarvioimista, niin myös yrityksen kannalta todella typerää! Eikä kyvyt tule edes kunnolla esiin, ellei nuorta innosta ja haasta.
Mainitsemani viimekesäinen harjoittelija on nyt saanut vakipaikan yrityksessämme ja alkaa olla suorastaan asiantuntijan asemassa ja ura on vahvassa nosteessa. Vismalla osataan tosiaan ajatella nuorten ohjelmistoammattilaisten palkkaaminen strategisena investointina.
Haemme Vismalle jatkuvasti osaajia enemmän tai vähemmän teknisiin rooleihin. Jos siis ura yritysten kasvua ja menestystä edistävien ohjelmistojen parissa tuntuu omalta, tutustu Vismaan työnantajana!
