Liiketoimintajohtaja (taloushallinnon järjestelmäalue) Maria Vappula
Elvin Turner: Be Less Zombie
”It’s too easy to say ”yes” to this quarter’s numbers at the expense of developing the ideas that future needs.”
Luin tämän keväällä 2020 melkein heti julkaisun jälkeen. Kirja edustaa uutta ajattelua ja miten herättää innovaatio kukoistukseen. Kirja on hyvin käytännönläheinen ja herätti paljon uusia ajatuksia miten asioita voi tehdä niin, että keksitään uusia tapoja ratkoa asioita. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita innovaatiosta ja sen eteenpäin viemisestä. Tärkein oppi tästä kirjasta on se, että on liian helppo sanoa kvartaalin numeroille kyllä innovaatioiden sijasta, mutta tämä ajattelu ei kuitenkaan vie eteenpäin kohti tulevaisuutta. Tämän tyyppisiä kirjoja luen paljon ja seuraavaksi listalla on mm. Invincible Company, This is service design doing ja Desing a Better Business.
Stephen King: Laitos
Välillä kaiken työhön liittyvän kirjallisuuden ohella pitää lukea viihdekirjallisuutta. Stephen King kuuluu suosikkikirjailijoihin kautta aikojen, vaikka tuoreempia tuotoksia en ole enää niin aktiivisesti lukenut. Tämä viimeisin kirja ei pettänyt tälläkään kertaan. Luen kaikenlaista viihdekirjallisuutta, mutta tämä sattui olemaan nyt viimeisin tällainen kirja.
Stephen Hawking: Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin
Kysymykset, joihin tämän kirja yrittää vastata on hyvin mielenkiintoisia ja vastaajana vielä maailman tunnetuin tiedemies. Luin tämän kirjan ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja koska olen aina ollut kiinnostunut tieteistä, niin halusin tietää miten tunnetuin tiedemies vastaa ihmiskuntaa kautta aikain askarruttaviin kysymyksiin, kuten onko muualla maailmankaikkeudessa elämää tai onko tekoäly pelastuksemme vai tuhomme.
Maria Vappula ja Tuotemarkkinointipäällikkö Laura Saarainen
Elina Hiltunen: Matkaopas tulevaisuuteen
“Muutosta voi myös tehdä myös itse, vähintä mitä voit tehdä on varautua ja murtaa pinttyneitä ajatusmallejasi.”
Laura: Hyvä perusopas ennakointiin ja tulevaisuusajatteluun. Johdattelee skenaariotekniikoihin kiinnostavalla tavalla ja tämän luettuasi todennäköisesti haluat oppia niitä lisää. Kirjan myötä olen pohtinut miten viedä paremmin käytäntöön sidosryhmien kanssa tehtävää tulevaisuustyöskentelyä ja ennakointia, jota jo monet sekä suomalaiset että kansainväliset organisaatiot käyttävät strategisessa suunnittelussa, tulevaisuuden innovoinnissa sekä sen kommunikoinnissa. Suosittelin kirjaa Marialle, koska arvelin tämän kiinnostavan häntä.
Maria: Tämä kirjan luin koska halusin oppia enemmän skenaariotyöstä, jota tulevaisuuden tutkijat hyödyntävät. Halusin ymmärtää miten tätä skenaariotyötä voisi enemmän hyödyntää liiketoiminnassa. Suosittelen tätä kaikille jotka ovat kiinnostuneet skeraariotyöskentelystä ja niiden metodologioista.
Tuotemarkkinointipäällikkö Laura Saarainen
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä he tekevät
“Oma mottoni kirjojen kanssa on, että elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen.”
Minulla oli vanhempainvapaiden aikaan pitkä tauko kaunokirjallisuudesta, johtuen osittain siitä, että opiskelin samaan aikaan. Valmistuttuani vuonna 2014 tartuin saman vuoden Finlandia-palkinnon voittaneeseen Jussi Valtosen: He eivät tiedä mitä he tekevät -kirjaan. Kirja imaisi mukanaan ja luin sen kahdessa päivässä. En juurikaan muista kirjan tapahtumia, mutta muistan tunteet, joita se herätti. Tämä kirja myös nosti rimaa siihen mitä lukisi seuraavaksi. Oma mottoni kirjojen kanssa on, että elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen. Joten jos kirja ei ensimmäisen sadan sivun jälkeen herätä mielenkiintoani niin se saa jäädä.
Business Controller Elina Virtanen
Hans Rosling: Faktojen maailma – asiat ovat paremmin kuin luulet
“Taisto tietämättömyyttä vastaan – maailman tila on monella tapaa parempi kuin useimmat meistä uskovat.”
Rosling kutsuu kirjaansa viimeiseksi taistokseen tietämättömyyttä vastaan. Vuosikaudet yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ennen kaikkea ihmisten tietämättömyyttä niistä tutkinut tohtori tiivistää ajatuksensa kymmeneen yksinkertaisesti käsitettävään vaistoon selittääkseen, minkä vuoksi täysin satunnaisesti vastaavat simpassit pärjäävät maailman tilaa käsittelevässä testissä säännönmukaisesti ihmisiä paremmin. Pyrkimyksenä kirjailijalla on ennen kaikkea osoittaa, että maailman tila on monella tapaa parempi kuin useimmat meistä uskovat.
Kirja herätti heti julkaisunsa jälkeen valtavaa huomiota, ja etenkin sen tietämystä maailman tilasta mittaavia kysymyksiä on tullut vastaani eri yhteyksissä ennen kirjan lukemistakin. Kenties tämän vuoksi lukukokemus ei ollut niin tajunnanräjäyttävä kuin se kaikesta päätellen on monelle ollut. Siitä huolimatta monet kirjan esille tuomista faktoista olivat itselleni uusia, ja niiden myötä ainakin tämän piintyneen pessimistin maailmankatsomukseen pilkahti uusia auringonsäteitä. Sen sijaan Roslingin esittelemät kymmenen vaistoa tuntuvat aika perinteiseltä, maailaisjärjellä käsitettävältä ihmisen psykologialta, ja niiden esitystapa on välillä suorastaan naiivi. Ymmärrän hyvän tarkoituksen joka luvun päättävän faktatietoisuuden peukalosääntö-listan takana, mutta lukiessani niitä en voinut välttyä tuntemasta itseäni ensimmäisiä oppikirjojaan tavaavaksi alakoululaiseksi. Tästä huolimatta suosittelen kirjaa kaikille, jotka tahtovat avartaa maailmankatsomustaan faktoihin pohjautuvaan tietoon nojaten – ja etenkin niille, jotka eivät tahdo tietää faktoista mitään. Mielestäni kirjan suurin anti onkin muistutus siitä, että mikään asia maailmassa ei ole mustavalkoinen eikä niin yksinkertainen kuin useimmat meistä olettavat – ja että omia tietojaan maailmasta kannattaa päivittää säännöllisesti.
Kirja on nopealukuinen ja vakavasta asiastaan huolimatta melko kevyesti kirjoitettu, eli sopii hyvin kesälukemiseksi mökin laiturilla.
Väino Linna: Täällä Pohjantähden alla
“tulevaisuutta ei voi koskaan ennustaa varmasti”
Tämä suomalaisen kirjallisuuden klassikko (ja tiiliskivi) tuli varattua maaliskuussa mahdollista koronaeristystä varten, mutta niinhän siinä sitten kävi että korona ehti ensin, ja eristys piti kärvistellä pääasiassa oman kirjahyllyn sisällöllä. Onneksi Täällä Pohjantähden alla pätee suorastaan erinomaisesti koronan jälkeiseenkin aikaan.
Luin kirjan alunperin yläasteikäisenä, ja jo silloin muistan miettineeni, että eipä ihme, että päädyimme 1918 yhteen maailman verisimmistä sisällissodista. Täällä Pohjantähden alla tarjoilee hyvin inhimillisen ja samaistuttavan näkökulman Suomen itsenäistymisaikojen historiaan alkaen venäläistämisvuosista ja päättyen sotien jälkeiseen aikaan. Vaikka kirjan näennäisesti kertookin suunnattomista luokkaeroista ja niiden vaikutuksesta ihmisten elämään viime vuosisadan ensimmäisellä puolikkaalla, on mielestäni kirjan pääsanoma kuitenkin ennen kaikkea siinä, että tulevaisuutta ei voi koskaan ennustaa varmasti. Iskiessään kuokan ensi kertaa suohon vuonna 1884 Jussi ajattelee perustavansa kodin, jonka joskus pystyy lunastamaan omakseen jos elää säästeliäästi, mutta ensimmäinen maailmansota ja sisällissota hävittävät nuo säästöt. Muutamaa vuotta myöhemmin Akseli raivaa samoja peltoja ja nöyrtyy hävityn sisällissodan jälkeen saadakseen tarpeeksi maata kaikille kolmelle pojalleen, jotka kaatuvat yksi toisensa jälkeen sodissa ylivoimaista naapurimaata vastaan. Lopulta torpalle jää yksi jatkaja maailmaan, jossa maanviljelyksen merkitys elinkeinona pienenee koko ajan – noinkohan Juhanin poika tilanpitoa enää jatkoi?
Jos Suomen 1900-luvun historia nappaa yhtään (ja oikeastaan vaikkei nappaisikaan) on tämä kirja melkeinpä pakollista luettavaa. Omassa lukemistossani historialliset romaanit, niin suomalaiset kuin muutkin, ovat vakiovieraita, mutta tämä on ehdottomasti yksi suosikeistani – tosin kuinka paljon siihen vaikuttaa se, ettei äitini ole koskaan lakannut kiusaamasta minua ensimmäisestä ihastuksestani seitsemänvuotiaana poikaan nimeltä Akseli, sitä en osaa sanoa.
Matthew Walker: Miksi nukumme
“Jokaisen kiireellisen toimistotyöläisen kannattaa kirjaan tarttua – jos ei muuta niin ymmärtääkseen lopullisesti, että öiden valvominen deadlinet pitääkseen on suurin karhunpalvelus, jonka voi itselleen tehdä.”
Tässä toinen julkaisunsa aikoihin valtavasti täysin aiheellisesti huomiota herättänyt kirja. Vaikka joitain kirjailijan väitteitä on julkisuudessa myöhemmin kiistetty tai vähintään syytetty rajuiksi yksinkertaistuksiksi, kannattaa unimaallikon kuitenkin kirjaan tarttua. Ainakin oman suhtautumiseni uneen tämä kirja muutti aivan täysin.
Olen aina pitänyt riittävää unta tärkeänä, pääsääntöisesti ihan omiin kokemuksiini perustuen, mutta ennen tätä kirjaa en koskaan kunnolla miettinyt, mihin me ihan oikeasti unta tarvitsemme. Vaikka kirja vyöryttää tajuntaan tietoa erilaisista tutkimuksista järisyttävine tuloksineen suorastaan hengästyttävää tahtia, on sen ydinsanoma kuitenkin selvä: me tarvitsemme unta ihan kaikkeen. Tutkimuksia, lääketieteellisiä termejä ja nimiä vilisevä kirja panee pään paikoitellen vähän pyörälle, mutta Walker onnistuu lopulta tuomaan esille maallikolle oleellisimmat asiat. Lukeminen vaatii kuitenkin keskittymistä, eikä ihan laiturinnokassa välttämättä onnistu. Tästä huolimatta etenkin jokaisen kiireellisen toimistotyöläisen kannattaa kirjaan tarttua – jos ei muuta niin ymmärtääkseen lopullisesti, että öiden valvominen deadlinet pitääkseen on suurin karhunpalvelus, jonka voi itselleen tehdä.
HR Johtaja Eliisa Valkonen
Morten T. Hansen: Great at Work
“Fokus siis arvoon, kuitenkaan laatua unohtamatta.”
Morten vieraili Visman Expandend Management Meetingissä. Siitä inspiroituneena kuuntelin Mortenin uusimmasta kirjasta “Great at Work” Blinkistissä lyhyen tiivistelmän, blinkin. Osin halusin kuulla Mortenin vinkkejä ihan omaa työtehoa ajatellen, oma työpäivä kun välillä pirstaloituu niin moneen.
Monen asian myrkky onkin multitaskaaminen, jonka Mortenkin teilaa tehottomana. Toinen tärkeä nosto liittyy arvon luomiseen “työn uudelleen organisointiin” nimenomaan tästä näkökulmasta. Usein tekemisen mittarit olisikin hyvä miettiä nimenomaan lopputuleman näkökulmasta. Fokus siis arvoon, kuitenkaan laatua unohtamatta. Opin myös sen, että kannattaa huolehtia jatkuvasta oppimisesta ja kehittymisestä. Morten kuvaa ns. “learning loops”-ajatusta siitä, miten meidän tulisi jatkuvasti analysoida omaa tekemistämme ja pohtia mitä voisimme tehdä paremmin. Jos aina kysyy itseltään tai tiimiltä, miten ensi kerran voisimme tehdä paremmin, eikä ikään kuin ikinä tyydy nykyiseen, on tuloksena huippua.
Itseäni ilahdutti myös se, että intohimo todistetusti auttaa ja luo merkitystä kaikkeen tekemiseen. Sitä itselläni ainakin riittää! Kun intohimo ja merkitys kohtaavat ovat tulokset huippuja. Morten vinkkaa myös, että tunteita kannattaa hyödyntää enemmän kun ehkä olemme tottuneet. Ajan käyttäminen siihen, että saa muut mukaan ideoiden taakse on milteimpä edellytys menestykselle. Fight and unite, oli sekin mielenkiintoinen ajatus. Toimivat tiimit itseasiassa debatoivat paljonkin ja ideoita syntyy paljon, mutta aina lopuksi sopivat yhteisen tavoitteen ja puhaltavat yhteen hiileen. Lopuksi Morten korostaakin yhteistyötä, kollaboraatiota. Hän kertoo vinkkejä siihen, mistä tunnistaa milloin yhteistyöhön yli rajojen kannattaa ryhtyä ja toisaalta milloin yhteistyö voi mennä yli ja kääntyä itseään vastaan.
Hyvä settiä omaan kehittymiseen siis!
Toimitusjohtaja, Visma Public Oy, Jari Kontkanen
Hilary Mantel: Tudor-trilogia; Susipalatsi, Syytettyjen sali ja Kuningashuone
“Harva mies rikkoo naisen vuoksi välinsä katoliseen kirkkoon ja eristää maan muusta Euroopasta.”
Historiallisten romaanien ystäville suosittelen hyppäämään mukaan Englannin hovin valtataisteluihin. Hienosti kuvattu ja kirjoitettu trilogia Henrik VIII:n ajan Englannista. Harva mies rikkoo naisen vuoksi välinsä katoliseen kirkkoon ja eristää maan muusta Euroopasta. Sekä Henrikin toisen vaimon Anne Boleynin että Thomas Cromwellin – Henrikin tärkeimmän avustajan – kohtalot on kuvattu todentuntuisesti. Odotan innolla kolmatta osaa, joka tulee suomenkielisenä myyntiin kesäkuun lopussa. Kannustan ehdottomasti lukemaan hienot suomennokset.
Steven Hall: Haiteksti
Todella erilainen psykologinen jännäri henkilöstä, joka on menettänyt muistinsa. Hän löytää kirjeitä entiseltä itseltään ja saa siten tietää oman nimensä. Hän lähtee jäljittämään menneisyyttään, mutta miten siinä voisi onnistua, jos kimppuun hyökkää hai – hänen kotonaan! Olisi mielenkiintoista kuulla oma tulkintasi tekstistä.
Tiimipäällikkö (Palkkajärjestelmä Personec F) Pia Okker
Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys
“Jatkuvan muutoksen keskellä arvokkainta ei ole se, mikä muuttuu, vaan se, mikä ei muutu.”
Kun Perttu Pölönen esitellään eri medioissa, esittely menee aika useasti näin: “Perttu Pölönen on 25-vuotias keksijä, yrittäjä ja säveltäjä. Yhdysvaltalainen huippuyliopisto MIT nimesi hänet kolmenkymmenenviiden lupaavimman alle 35-vuotiaan eurooppalaisen listalle. Hän voitti Euroopan suurimman nuorten tutkimuskilpailun ja pääsi puoleksi vuodeksi ajatushautomoon NASAn tutkimuskeskukseen Piilaaksoon opiskelemaan tulevaisuutta kymmenistä maista tulevien huippujen kanssa”.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat uutta näkökulmaa yhä nopeammin tapahtuvaan teknologiseen muutokseen ja sen vaikutuksiin meihin kaikkiin. Pertun mukaan, jatkuvan muutoksen keskellä arvokkainta ei ole se, mikä muuttuu, vaan se, mikä ei muutu. Monta asiaa voidaan opettaa koneille, mutta luovaa prosessia on vaikea automatisoida, koska sen lopputulos on tuntematon. Rohkeus, inhimillisyys, empatia, luovuus, ongelmanratkaisukyky, vuorovaikutustaidot. Siinä on esimerkkejä ominaisuuksista, joita kannattaa kehittää. Perttu näkee tulevaisuudessa uuden vallankumouksen: “Kehittyvä teknologia potkaisee ihmiset pois tietotyöstä. Uskon, että seuraavaksi tulee inhimillinen vallankumous”.
Loppuun vielä kirjasta poimittu ajatus:
Uskalla kokeilla. Muista, että kaikesta selviää häpeällä.
Henri Hyppönen: Luomiskertomus: Matkalla luovuuden tulevaisuuteen
Kirjassa Henri Hyppönen vie matkalle luovuuden historiaa ja etsii sille tulevaisuuden suuntaa. Samalla hän esittelee teknologisia läpimurtoja ja keskeisiä hahmoja. Ihmiskunnan alkuaikoina kivityökalun ja veneen keksimisen välissä oli 2,5 miljoonaa vuotta. Vauhti on vuosituhansien ja vuosisatojen aikana kiihtynyt ja digitalisaatio kiihdyttää sitä lisää. Voimme toteuttaa idean halvalla saman tien ja jakaa sen heti yleisölle. Kehitys nopeutuu koko ajan ja nollalatenssihypoteesin mukaisesti kehitys ideasta lopputuotteeseen voi olla niin nopea, että lainsäädäntö tai edes yleinen mielipide ei ehdi väliin. Kirjassa pohditaan mm. sitä, millaista on koneellinen luovuus ja miten sitä voidaan mitata, miten ihminen ja kone voidaan yhdistää ja mitä on tulevaisuuden tutkimusmatkailu. Erilaisia teemoja on todella paljon. Ainakin minut kirja vei ihan uusiin ulottuvuuksiin ja se piti nauttia pieninä paloina, jotta välissä ehti järjestelmään omat ajatuksensa käsiteltyihin teemoihin liittyen.
Loppuun vielä kirjasta poimittu ajatus:
Tulevaisuus on käynnissä oleva projekti, eikä sen ennustaminen ole nykyisen nopeuden maailmassa kovin mielekästä. Mielekkäämpää on siirtää huomio tulevaisuuden luomiseen.
