Mistä ainesosista syntyy voittajajoukkue?

Me kaikki teemme virheitä

Sunnuntainen jääkiekon MM-finaalilähetys sai minut ajattelemaan. Voittoisan ottelun jälkeen toimittajat kyselivät pelaajilta tutut Miltä nyt tuntuu? -kysymykset sekä heidän ajatuksia miksi juuri he voittivat mestaruuden.

Tuomo Ruudun haastattelu ilahdutti. Hän määritteli voiton syiksi sen, ettei joukkueessa ollut tähtipelaajia, vaan se oli rakennettu neljän tasavahvan kentällisen varaan. Ruuttu sanoi haastattelussa, että heidän asenne oli sellainen, että kun yksi tekee virheen, rientävät joukkuekaverit paikkaamaan. Ei jääty kiinni tapahtuneeseen, mikä siinä tilanteessa itse asiassa on jo mennyttä, vaan mietittiin miten tästä eteenpäin. Samalla syntyi tietoisuus joukkueen yhteisvoimasta ja usko voiton mahdollisuudesta. Kun voimani loppuvat, tiedän että joukkuekaverini paikkaa ja jatkaa. Kun kaverilla alkaa olla ns. heikko happi eikä luistin enää kulje, paikkaan minä kaveria. Siten joukkue kesti pelaajien huonot ja hyvät päivät, koska aina tietyllä osalla oli hyvä päivä, vaikka jollain olisi ollut mollivoittoinen suoritus yksittäisessä pelissä.

Kun miettii virheiden tekemistä, niin me kaikki valitettavan usein, tai noh, minä ainakin syyllistyn siihen, että on helppo nähdä muiden ihmisten virheitä, mutta omat virheet jäävät varjoon. On helppo osoittaa syyttävällä sormella toista ja jäädä heidän tekemiin virheisiin vellomaan. Mitä tästä seuraa? Kehitys pysähtyy, keskitymme asioihin, jotka ovat huonosti ja pelaamme huonosti. Virhetilanteissa on kysymys siitä, miten me ja kanssamatkustajamme niihin suhtaudumme: jatkammeko peliä yhdessä vai jäämmekö asiaa selvittelemään ja usein myös syyttelemään?

Ripaus negatiivisuutta, ripaus positiivisuutta

Olin kuuntelemassa keväällä psykologin luentoa onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Hän kertoi, että meissä kaikissa on saman verran negatiivisuutta ja positiivisuutta. Me itse teemme valinnan kumpaan keskitymme, asioihin, jotka ovat huonosti, vai asioihin, jotka ovat hyvin.

Leijonat voittivat keskittymällä jokaiseen tulevaan mahdollisuuteen. Sitkeällä ja pitkäjänteisellä työllä he punnersivat joukkueen altavastaajan asemasta peli toisensa jälkeen voitolle. Vahvalla taistelutahdolla he osoittivat, että luja yhteishenki, tahto voittaa sekä usko joukkuekavereihin mahdollistavat voittajatiimin. Tässä, jos missä olisi meillä työelämässä paljon opittavaa.

Pomoa on helppo haukkua

Esimies on huono ja tiimikaverini eivät osaa yhtään mitään – ajattelu luo meille ylivoimaisuuden illuusion omasta mahtavuudesta ja voimallisuudesta. Vaikka olisitkin keskivertoa paremmin suoriutuva, niin mieti mitä joukkue tekee öykkäröivällä tähtipelaajalla, jos se estää muiden jäsenien onnistumisen? Sen sijaan, että tänään miettisimme mikä työpaikallamme on huonosti, mietitään mikä meillä on hyvin. Mitä jos joukkuekaverin haukkumisen sijaan miettisimme jotain hyvää sanottavaa hänestä?

Meillä kaikilla on vahvuutemme. Taitomme eivät ole tasa-arvoiset, minä osaan jotain sinua paremmin ja sinä osaat jotain minua paremmin. Kysymys on meidän kahden luomasta synergiaedusta: tavoitteena on saada yhtälö jossa 1+1=3. Työpaikan eripuraisuudella menetämme tämän synergiaedun ja kilpailijamme ajavat ohitsemme.

Asiakkaamme, niin teidän yrityksen kuin myös meidän, haluavat asioida voittajajoukkueen kanssa. Voittajissa henkii hyvä yhdessä tekemisen meininki ja ajattelutapa. Luodaanko työpaikoillemme yhdessä voittajajoukkue?

Yksi hyvä teko päivässä

Ilmoittaudun mukaan työpaikkojen talkoisiin. Aloitetaan jo tänään ajattelumalli, jossa menemme puolitiehen vastaan. Jos tuntuu, että joukkuekaveri ei ymmärrä tulla meitä vastaan, ollaan pitkäjänteisiä ja annetaan heille aikaa ja yritetään seuraavana päivänä uudestaan.

Aloittamalla hyvän luomisen ympärillemme, uskon, että joukkuekaverimmekin yksin toisensa jälkeen vähitellen tulevat mukaan. Pienin askelin, leijonien tapaan, erä kerrallaan edetään kohti yhteistä tavoitettamme. Ensiksi tehdään työt ja uskotaan, että lopussa kiitos seisoo.

Connect with :