Miksi aloittaa nyt, kun en ole sitä aikaisemminkaan tehnyt?

Teen tunnustuksen: välillä tuppaan urautumaan mukavuusalueelleni. Luotan siihen, että minulla on kokemusta ja toistan tuttuja tapoja sekä rutiineja. Myös kaavoiksi näitä voi kutsua. Näin tapahtui myös talvilomallani.

Olen lasketellut 30 vuotta ja luotan siihen, että pystyn laskemaan tietyllä tekniikalla ja vauhdilla. Kyllä, se on kivaa, mutta eroaako se siitä, miten edellistalvena laskettelin? Pystynkö tunnistamaan, missä kohtaan kehitykseni loppuu ja minusta tulee ainoastaan taitoni ylläpitäjä?

Kerron teille tositarinan

Talvilomani kotimatkalla tapasin lentokentällä suomalaisen kanssamatkustajan, jota en entuudestaan tuntenut. Olimme molemmat tulossa Ranskasta laskettelemasta. Puhuimme lomakuulumisia ja hän kertoi vasta aloittaneensa laskettelun. Hänen tarinansa on herkullinen: miehenalku oli päässyt tammikuussa armeijasta, jossa oli suorittanut 13 kuukauden palveluksen. Palveluksesta kotiuduttuaan mies tarvitsi uutta talvitakkia ja päätyi sellaisen myös ostamaan. Takin mukana tuli yhden päivän hissilippu Chamonix’n laskettelurinteisiin. Hän ei ollut ikinä aikaisemmin lasketellut.

Armeija oli miehen sanojen mukaan hänelle monessa mielessä kasvun paikka. Hän teki siellä tiettyjä päätöksiä elämänsä suhteen. Koska oli saanut tuon hissilipun ja koska laskettelu uutena lajina houkutteli, ryhtyi mies tuumasta toimeen ja varasi matkan Ranskaan. Lähipiiri oli kauhuissaan ja kritisoi häntä asiasta. Eihän hän tai kukaan muu lähipiiristä ollut ikinä lasketellut, hänellä ei ollut mitään kokemusta, laji on vaarallinen ja ties mitä muita syitä vastustukselle olikaan esitetty. Uusia asioita kohdatessa yleisin kysymys onkin, miksi aloittaa nyt, kun ei ole sitä aikaisemminkaan tehnyt? Torjunta kun on enemmistölle ihmisistä tapa reagoida uusiin asioihin. Muutos totutussa kaavassa pelottaa meitä.

Ymmärrettävästi lähipiirin vastustus saattoi johtua suojelutahdosta. Onhan uudessa asiassa aina uudet riskit. Ja oli mies lähipiiriään myös kuunnellut. Heidän suosituksesta hän kävi suomalaisessa laskettelukeskuksessa harjoittelemassa päivän verran ennen Ranskan matkaa. Laskettelutaidot hän opetteli nykyaikaisesti Youtubesta opetusvideoita katsoen.

Kertoessaan tarinaansa mies hymyili, oli innostunut ja samaan aikaan sopivan ilahtunut siitä, mitä oli saanut aikaan. Hienoin saavutus hänen lomassaan oli ollut se, että viimeisenä päivänä hän uskaltautui hieman vaikeampaan rinteeseen. Ja kaiken tämän hän kertoi kasvot loistaen. Olin haltioissani.

Asia jäi minua mietityttämään: kumman loma oli ollut suurempi seikkailu ja mieleenpainuvampi kokemus. Minun vai tämän miehen? Kysymykseen ei tarvitse vastata. Jäin miettimään omaa 30 vuoden kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta, mutta samaan aikaan riskinottamisen sekä kehityksen hidastumista. Kanssamatkustajani kokemus oli laskettavissa tunneissa, mutta asennetta, tahtoa ja ennen kaikkea uuden oppimisen tuomaa iloa oli senkin edestä. Tuo ilo tarttui minuun. Innostuin uudestaan lajista, joka oli muuttunut jokavuotiseksi lomanaiheeksi. Kyllä, minulla oli ollut autopilotti päällä ja olin tottunut toistamaan vanhoja tuttuja tapoja.

Mietin tapaamistamme työelämän näkökulmasta. Meidän taustamme tasapainottaisivat toisiaan. Olisimme hyvä työpari: minulla olisi kokemuksen tuoma syvä rintaääni sekä osaamista, jota voisin hänelle jakaa. Samaan aikaan hänellä olisi innostusta, asennetta ja halua oppia. Hänen nopea kehityskaarensa ja kyky kyseenalaistaa vanhoja totuttuja tapoja, toisi varmasti uutta virtaa myös minuun. Hänen energiansa kannustaisi minua kehittämään omaa toimintaani.

Tätähän me tarvitsemme: vankkaa osaamista ja kokemusta, ripauksen uskaliaisuutta ja tahtoa kyseenalaistaa vanhoja tapoja, uskallusta heittäytyä tuntemattomaan, palavaa halua oppia, työniloa, muutoksen sietokykyä ja riskinottoa sekä osaamisen jakamista.

Koska sinä olet viimeksi kyseenalaistanut omia toimintatapojasi?

Seuraavan kerran, kun laitan laskettelusukset jalkaani, tulen varmasti ajattelemaan kanssamatkustajaani ja hymyilemään. Lupaan katsoa rinnettä uusin silmin ja haastaa itseni epämukavuusalueelle. Ei tekisi muutama lasketteluopettajan kanssa vietetty hetki minullekaan huonoa. Käsieni asennossa on edelleen tekemistä. Asian korjaaminen on vain jäänyt…

Terhi Karasjärvi
Visma

About

Connect with Jaana: