Työnantajani Visma on toiminut pitkän matkan hiihdon Visma Ski Classics -kiertueen pääsponsorina jo viimeiset viisi vuotta. Lapsena pidin paljon hiihdosta ja muistini mukaan voitin ala-asteella luokkani tyttöjen hiihtokisan joka vuosi. Meillä oli parhaan kaverini kanssa vuosittain kova kisa voitosta. Yhtenä vuotena voittomarginaali oli ainoastaan yksi sekunti.
Hiihtoseuraan en ole ikinä kuulunut, kyse oli puhtaasti liikunnan ilosta. Teini-iän myötä hiihto vaihtui lasketteluun, tennikseen, pesäpalloon, tanssiin ja muihin lajeihin. En ollut hiihtänyt muutamaa kertaa lukuun ottamatta yli 25 vuoteen, kunnes neljä vuotta sitten palasin taas lapsuuden harrastuksen pariin.
Hiihtämään oppii hiihtämällä, asiantuntevaa apua unohtamatta
Sukset
Hiihtosuksia löytyy sekä luisteluhiihtoon että perinteiseen hiihtoon. Aloitin hiihtoharrastuksen perinteisen hiihtotavan suksien ostamisella. Onneksi sukset olivat kehittyneet ja voin suositella “skin” eli karvapohjasuksia lämpimästi hiihtoharrastuksen aloittavalle.
Karvapohjien ansiosta olen selvinnyt jo kolme talvea ilman syvempää ymmärrystä tai osaamista suksien voitelusta. Varsinkin harrastuksen aloittamisen yhteydessä se helpottaa, kun tulee muutenkin paljon uutta opeteltavaa. Nyt neljäntenä vuotena olen siirtymässä täysin voideltaviin suksiin, mutta aion hyödyntää pitoteippejä treeneissä.
Vaatetus
Yksi suurimmista opeista oli ymmärtää paljonko hiihtäessä pitää olla vaatteita päällä. Ensimmäiset lenkit olivat tuskaisia, koska minulla oli aivan liian paljon vaatetta. Myös hiihdon kokonaisvaltaisuus yllätti.
Omat haasteensa asettaa se, että -10 asteessa pitää olla eri määrä vaatteita kuin +2:ssa. Esimerkiksi kävely ja juoksu ovat lajeina varusteiden osalta anteeksiantavampia kuin hiihto.
Nykyään minulla on kassillinen vaatteita teknisistä vaatteista villakerrastoihin ja niistä valitsen sekä lämpötilan että tuulen mukaan päivän säähän sopivan varustuksen. Välillä vaatetus onnistuu paremmin ja välillä huonommin.
Tuuli vaikuttaa yllättävän paljon ja erityisesti jäällä hiihtäessä voimakas tuuli voi kylmettää pahoin. Yksi parhaimmista vinkeistä paleleville sormilleni on ollut “Lobster” käsineet, jotka ovat sormikkaiden ja hanskojen välimuoto.
Miten hiihdetään?
Olematon hiihtotekniikkani oli päässyt pahoin ruostumaan. Keho tuntui olevan eri tahdissa heiluvia raajoja. Youtuben hiihtovideot antoivat hyviä vinkkejä, mutta oman kokemukseni mukaan parhaiten tekniikkaa oppii asiantuntevissa hiihtokouluissa ja valmentajan avulla.
Itse olen visuaalinen mallioppija ja kehonhallintani ollessa suhteellisen hyvä, opin paljon myös kanssahiihtäjiä ladulla seuraamalla.
Yhtenä vinkkinä antaisin myös sen, että pyydät hiihtokaveriasi kuvaamaan hiihtoasi. Kun näet itsesi hiihtämässä, se avaa jo monella tavoin silmäsi. Miksi olen tuossa asennossa? Miten ajoitus toimii? Vastaako kuvamateriaali oman kehoni kokemusta hiihdosta?
Yhteenvetona toteaisin, että hiihtämään oppii hiihtämällä, asiantuntevaa apua unohtamatta.
Missä voi hiihtää?
Ensimmäisen vuoden suurin oppi ja yllätys oli se,että vaikka kaupungissa ei ole lunta, on hiihtokausi jo käynnissä. Aloitteleva mieleni ajatteli, että hiihtämään pääsee, kun kaikkialla on lunta. Tämä on väärä ajatus. Vaikka ruoho on vielä vihreää ja lämpötila plussalla, on hiihtokausi alkanut usein jo marras- tai viimeistään joulukuussa mm. Espoossa Oittaalla.
Verkosta löytyy sivusto www.latutilanne.fi sekä Facebookista ryhmä Latutilanne. Näissä hiihtäjät jakavat toisilleen tietoa siitä, missä kunnossa ladut ovat ja missä pääsee hiihtämään. Hienoa yhteisöllisyyttä. Myös kaupungeilla ja kunnilla on omia sivustoja, joissa kerrotaan latujen tilanteesta. Esimerkiksi Porin kaupungin sivuilta löytyy latutiedot sekä livekamerat (Isomäen latukamera).
Haaste hiihtokaudelle
Äidin hiihtoinnostuksen myötä myös lapseni ovat innostuneet hiihtämään. Perheen kuopus hiihti oman ikävuosiensa verran kilometrejä viime talvena heti ensimmäisellä hiihtokerralla.
Haastankin jokaisen hiihtämään talven aikana yhteensä oman ikänsä verran kilometrejä ja nauttimaan tästä ihanasta ulkoilumuodosta.
