Kohti Ylläs-Leviä, osa 7: Lähtölaskenta

Loppuvuosi 2016 päättyi treenimielessä samalla tavalla kun syksy oli edennyt. Erä 8- tai 10km-lenkkejä joulupyhien läpi ja vielä uudenvuoden päivänä. Sen jälkeen alkoi pakastamaan ja näytti siltä että lunta tulisi jäädäkseen. Oli korkea aika investoida niihin suksiin.

Minulle tehtiin selväksi, että tasatyöntö sopisi minulle lyhyillä matkoilla ihan hyvin, mutta kokemattomuus vain aiheuttaisi 67 km matkalla sen, että hiihtosafari vaihtuisi nopeasti kelkkasafariksi. Sain kollegaltani Juha Kukolta (joka myös osallistuu Ylläs-Leviin) vinkin ottaa yhteyttä Sporttipalvelu-nimiseen yhden miehen yritykseen, joka oli erikoistunut laatusuksien maahantuontiin, huoltoon ja myyntiin. Sainkin ihan hyvän tarjouksen Yoko YXR Classic Cold -suksista sekä naurettavan kevyistä hiilikuitusauvoista (joista onnistuin jo katkaisemaan yhden) ja hyvin istuvista Salomonin popoista. Sporttipalvelu-Vesa käsitteli kaupan päälle pohjat huippukuntoon ja ystävällisesti toimitti setin kotiovelle, joten pääsin heti lyömään pitovoiteet pohjiin.

Sauvoista muuten opin sen verran, että kannattaa valita kevyet sauvat. Ei sen takia, että teräsputkiset sauvat  joissa on paksu sampa, rasittaisivat hartioita, vaan sen takia, että kevyempi sauva liikahtaa nopeammin takaisin hiihtäjän eteen ja käden alle työntöjen välissä. Fysiikkaa ja jotakin.   

Loppiaisena oli vielä kovat 18 asteen pakkaset, ja voidevalinta tehtiin vallitsevan sään mukaan. Kun ajoin sukset sisään, oli pakkanen hellittänyt kahteen asteeseen, eikä pitoa ollut nimeksikään, sukset liukuivat  taaksepäin yhtä nopeasti kuin eteenpäin.  Tuli kuitenkin puskettua tasatyöntöä kahdeksan kilometriä Paloheinän minikierrosta ja varusteet todennettu toimiviksi.  Kävin vielä seuraavana päivänä sivakoimassa Malmin lentokentän ympäri ja keskellä viikkoa ennen ensimmäisten ”oikeiden lumien” sulamista hiihdin Paloheinän pienen metsälenkin kolmeen otteeseen. Sen jälkeen kuvan juniorit ottivat ladut haltuun ja poistuin nöyränä paikalta.

Loppuviikosta saimme hieman lisää lunta ja tuli tutustuttua Vantaan Petikon latuihin. Vaikutti ihan yhtä hyvältä kun Paloheinän lenkit, joskin profiili oli aloittelijalle aika raskas.  Tammikuu vieri Petikon ja Paloheinän väliä ja olosuhteet vaihtelivat melko haasteellisista hyvin haastellisiin. Tammikuun viimeinen päivä Visma Ski Classics -tiimi sai tuekseen itse Janne Marvailan. Janne piti meille opettavaisen setin, ja sain erittäin hyviä vinkkejä aina hanurin asennosta alamäessä, tasatyönnössä tehtävään yläkropan “heilautukseen” ja sauvojen työntövoiman maksimointiin. Janne antoi myös vinkkejä treeniohjelman suunnitteluun ja lihaskuntotreenivinkkejä.  Siitä oli hyvä jatkaa treenikauteen.


Talvea meillä etelä-suomessa oli vaihtelevasti 3-4 viikon ajan. Pikkuhiljaa aloin saamaan pitovoiteet kohdalleen ja opin kiipeämään rinteitä ylös. Matkat pitenivät ja viikonloppuisin tuli puskettua 30km lenkkejä.

Lumet sulivat pois maaliskuun puolenvälin tienoilla, ja siirryin takaisin lenkkareiden päälle. Kävin juoksemassa muutaman kympin lenkin ja yhen puolimaratonin. 

Otin yhteyttä henkilökohtaiseen kuntovalmentajaani Teemuun viikkoa ennen kisapäivää. Kysyin, mitä hyötyä tai haittaa raivokkaasta puolimaratonista voisi vielä olla. Teemun viesti oli, että enää en voi saavuttaa mitään, mutta voin menettää kaiken. Joten päädyimme siihen että minun kannattaa nyt vain rauhakseen tehdä pyörälenkkejä ja huolehtia lihaskunnosta.  Havaitsin että paras tapa lihaskunnon huolehtimiseen on runsas ruokailu ja uuden Zeldan pelaaminen yömyöhään.

Tärkein opetus minkä Teemu vielä antoi liittyi ravintoon. Päivää ennen kisa-aamua saan nauttia erittäin ison aamiaisen, mutta sen jälkeen aterioiden tulee olla hyvin kevyitä ja vähärasvaisia. Vettä pitää tankata tarpeeksi paljon. Kisa-aamuna, neljä tuntia ennen starttia minun tulisi syödä 7dl omenasosetta, muutama banaani ja 30-40g heraproteiinia.  Aamun mittaan lisäksi 7,5dl urheilujuomaa.

Kisan aikana minun tulisi huolehtia siitä, että saan puolen tunnin välein energiageelin, jonka huuhtelen alas urheilujuomalla. Suolan saannista pitää myös huolehtia, joten mukaan pakataan pieni herbamare-purkki.  Krampit ovat kryptoniittini.

En nyt jaksa keksiä mitään aasinsiltoja Visman tuotteisiin. Ne ovat hyviä, tutustukaa vaikka täältä ja täältä. Muista myös seurata meininkejäni Twitterissä, yritän saada Kukastunturilta kuvan ja löytää pari hashtagiä. Tässä vähän mallia Kukastunturin alamäestä. 

Aika vetäistä bisnesvermeet niskasta ja hypätä suksille. Kisat käydään ylihuomenna Lauantaina ja  minut löytää kisanumerolla 3060.  Tutustu reittiin ja tapahutmaan täältä: http://yllaslevi.com/

 

Kuulumisiin.

About

Kirjoittaja on Visma Enterprise Oy:n Myyntipäällikkö, joka kärsii lievästä elohiirisyndroomasta
Connect with Niko: