Eteläinen Suomi yllättyi täysin marraskuun alussa kun yhtäkkiä pihalla oli 30cm lunta. Mikkelin toimiston kollegamme olivatkin hieman ihmeissään vieraillessaan luonamme, koska missään muualla ei lunta ollut tullutkaan oikein kunnolla. Viikolla 45 pällistelin ahkerasti liikuntaviraston latukarttaa, mutta latuja ei ainakaan internetin mukaan oltu vielä vedetty. Uutisten iltakevennyksessä ja paikallislehdissä kyllä hesalaisia hiihtäjiä näkyi, mutta ne olivat niitä intoilijoita jotka hiihtävät vaikka katuojassa, jos sen pohjalle on satanut muutama sentti lunta. Joten päätin odottaa viikolle 46 ennenkuin alottaisin varsinaiset hiihtotreenit, ja pysyttelin juoksun, fudiksen ja sulkiksen parissa.
Pyhänpäivän jälkeisenä sunnuntaina kävin juoksemassa Keravanjoen kymppini. Mittaukset menivät sikäli pieleen, että sykevyö pariutui aktiivisuusrannekkeen kanssa, eikä suinkaan puhelimen kanssa. Olin ilmeisesti räveltänyt aktiivisuusrannekkeen aktiiviseksi, jolloin se ehti vastata sykkärin Bluetooth-huuteluun ennen puhelinta. Päädyin juoksemaan lenkin fiilispohjalta, ja ihan hyvä fiilis jäi.
Viikon varustevinkki: Lumessa juoksemista helpotti aika paljon ostamani kympin hintaiset liukuesteet, joita löytää jokaisesta urheiluvälinemyymälästä. Lumentulon edetessä pitkin viikkoa 46 juoksu vaikeutui kyllä koko ajan, koska lenkkipolkuja aurataan melko huonosti ja nilkan nyrjähtämisen vaara on koko ajan läsnä. Isänpäivänä juoksin kympin aikaan 58 minuuttia, keskisyke 159 ja askelia tuli väitetysti 8900. Korkeahkoon sykkeeseen saattoi vaikuttaa myös pieni juhlakausiryytyminen. Isänpäivälahjaksi sain muuten artikkelikuvan hienon tontun, joka komeilee nyt kotitoimiston toteemieläimenä, muistuttaen tavoitteista.
Tavoitteisiin liittyen kävin jo melkein ostamassa lyhyemmät sauvat tasatyöntöä varten, mutta en osannut vielä päättää miten pitkät pitäisi ostaa. Lantiossa on hieman rakenteellista vikaa joka aiheuttaa toisinaan selkäkipua, joten oikeiden varusteiden valitseminen on aika kriittisessä roolissa. Laduille ei toisaalta marraskuun alussa ehtinyt, ja nyttemmin ensilumi on jo kokonaan sulanut pois joten ehdin vielä miettiä tekniikkaa ja varusteita.
Lihaskunnon kestävyyttä on testattu myös muualla. Yritän edelleen tehdä mahdollisimman paljon punnerruksia, leukoja, kyykkyjä ja vatsoja jotta lykkimiseen löytyisi tarpeeksi paljon potkua, tai ainakin treenaamisen aloittaminen on helpompaa kun saan sukset alle. Tuntuu siltä että erityisesti “ilmakyykkyihin” kannattaa panostaa, eli syväkyykkyihin ilman lisäpainoja. Niitä voi tehdä toista sataa jo kylmiltään. Tavoite on että jaksaisin tehdä putkeen 300 kyykkyä, 100 punnerrusta ja ainakin 30 leukaa hartialevyisellä myötäotteella. Täältä löytyy helposti lähestyttäviä lihaskestävyysohjelmia, riippumatta lähtötasosta.
Viikolla 46 oli niin paljon siviili- ja muita kiireitä, etten ehtinyt lenkkipolulle, ja heti viikon 47 alkuun otin kymppikilsaisen maanantai-iltalenkin. Takana oli hilpeä pikkujouluviikonloppu joten juoksu kävi samalla pienestä itsensä piiskauksesta. Valitettavasti syke nousi hieman korkeahkoksi (KA 167). Tein samana aamuna myös ilmakyykkyjä (32,32,30,30,56) ja palautumiseen menikin monta päivää. Torstain sulkapallotreeneissä oikea varvas hiertyi hieman ja nyt puolet oikeasta jalasta on turvoksissa ja punainen kun artikkelikuvan tontun lakki. Onneksi omaan kisaan on vielä aikaa. Ensimmäiset oikeat Visma Ski Classics kisat ovat jo ensi viikolla Italian Sgambedassa, ja viime viikolla oli Pontresinan esikilpailu Sveitsissä. Muistakaa kannustaa Ski Team Mäenpään kavereita!
Niko Kytö
Kirjoittaja on Visma Enterprise Oy:n myyntipäällikkö, joka yrittää seuraavaan blogipostaukseen mennessä keksiä nokkelan aasinsillan kestävyysurheilun ja dynaamisen hankintajärjestelmän välille.
