Vieraskynä: Soile Kuitunen, toimitusjohtaja, Kuntoutussäätiö
Työelämä on aina ollut muutoksessa, ja näin on jatkossakin. Monet asiat tapahtuvat kuitenkin kiihtyvällä sykkeellä, entistä ennustamattomammin ja repivämmin. Elämänhallinta on koetuksella. Miten pärjään, miten rakennan työidentiteettiäni ja mihin panostan, kun mikään työssäni ei ole varmaa?
Muutoksen keskellä moni asia pysyy muuttumattomana. Henkilöstö on edelleen se resurssi, jonka organisaatio tarvitsee päästäkseen niihin tavoitteisiin, jotka sille on asetettu. Henkilöstövoimavarat ovat kriittisin lähde tuloksen tekemiselle.
Vastuita monissa asioissa jaetaan uudelleen. Hyvällä henkilöstöjohtamisella, työhyvinvoinnista huolehtimisella ja toimivilla henkilöstöhallinnon toiminnoilla luodaan edellytykset sille, että henkilöstö voi menestyä työssään. Pikku hiljaa olemme alkaneet ymmärtää, että yhä suurempi vastuu työkykyisyydestä, työssä innostumisesta ja myönteisyyden rakentumisesta työyhteisöön on yksilöillä ja työntekijöillä itsellään.
Miten minä kohtelen kollegoitani? Olenko minä sellainen, johon voi luottaa ja joka pystyy ratkomaan arjessa hankaavia ongelmia sekä näkemään niistä ulospääsyn mahdollisuuksia? Näenkö organisaatiomme tulevaisuuden synkkänä vai valoisana?
Perinteiset henkilöstöhallinnon järjestelmät ja koko HR-filosofia tuntuvat edelleen lähtevän ajatuksesta, että henkilöstövoimavarat on jotakin, jota johto yksin johtaa, uudistaa ja manipuloi. Fiksut organisaatiot romuttavat totuttuja käytäntöjä. Niissä henkilöstölle annetaan valtaa päättää, mitkä ovat hyviä työn tekemisen tapoja ja käytänteitä sekä missä ja milloin työtä tehdään. Monissa organisaatioissa muutos näkyy myös mittausmenetelmien uudistamisena. Työhyvinvointimittauksista on luovuttu, ja alettu mitata työssä innostumista. Kun fokus siirtyy pahoinvoinnista innostumiseen, tullaan ikään kuin huomaamatta ratkoneeksi niitä pulmia, joita työyhteisössä on. Samalla syntyy energisoivaa ja innostavaa kehää, joka auttaa työntekijöitä tunnistamaan voimavarojaan myös hankalissa tilanteissa.
Hierarkkisten rakenteiden tilalle tulevat mitä erilaisimmat työnteon muodot. Kuntoutussäätiössä kokeillaan parhaillaan aivotutkimuksen ja uusimpien organisaatioteorioiden havaintojen pohjalta attraktiivisten solujen ja parviälyn malleja. Kummankin idea on saada asiantuntijat toimimaan yhdessä ilman, että niitä ohjataan hallinnollisesti, ylhäältä päin.
Solujen ja parvien osallistujia tai tehtäviä ei määritellä etukäteen, eikä osallistujamääriä rajata. Osallistumisen intensiteetti voi vaihdella osaamisen ja kiinnostuksen kohteiden mukaan joustavasti. Parviälyttäjät ja solut laajentavat asiantuntijuuden myös oman organisaation ulkopuolelle houkutellen muita osaajia liittymään. Solujen ja parvien tulee rakentaa kestävää palveluliiketoimintaa, jonka onnistuneisuutta toki seurataan.
Kun työelämä ja työn tekemisen tavat muuttuvat, pitää henkilöstöjohtamisenkin muuttua. HR-järjestelmiin tarvitaan työntekijöiden itseohjautumista tukevia välineitä, ja johdolle näitä koskevia seurannan työkaluja. Ehkä organisaation tilinpäätöksessä tärkein henkilöstöosion mittari tulevaisuudessa on Bhutanin onnellisuusindeksin tapaan henkilöstön työssä innostumista kuvaava lukuarvo.
Soile Kuitunen työskententee toimitusjohtajana Kuntoutussäätiössä, joka tähtää kuntoutuksen Living Labiksi; kuntoutusjärjestelmän konkreettiseksi uudistajaksi ja uudistumisen välineiden tuottajaksi koko Suomelle.
