– “No Hanna, mikä susta tulee isona?”
“En tiedä, mutta ei ainakaan insinööri!” Sanoin minä joskus teini-ikäisenä. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä, käytännöllisistä asioista ja palkitsevinta on nähdä tehty työ valmiina. Ehkä juuri siksi päädyin lukion jälkeen opiskelemaan vaatetusalaa ja valmistamaan itse suunnittelemiani vaatteita. Työharjoittelu puolalaisessa vaatetehtaassa sai minut kuitenkin toisiin aatoksiin tulevan ammattini sopivuudesta minulle.
Reilu puoli vuotta valmistumisesta ajauduin erään ikonisen tavaratalon kassan kautta jopa vähän yllättäen ja siihen aikaan vielä olemattomilla ATK-taidoillani kurssisihteeriksi. Tämä pieni perheyritys tarjosi MS Office -tuotteiden käyttökoulutusta yrityksille ja muutaman vuoden jälkeen rohkaistuin antamaan omien töiden ohella puhelimessa käyttötukea asiakkaille. Siitä se ajatus sitten lähti, että päätin hakea opiskelemaan silloiseen Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon ja tähtäimessä oli datanomin tutkinto. Kävi vieläpä niin onnekkaasti, että löysin samoihin aikoihin opintoja tukevan ensimmäisen IT-alan työpaikkani käyttäjätuesta. Opinnot sujuivat varsin mallikkaasti, mutta yhdestä asiasta opintojen edetessä olin ihan varma – minusta ei koskaan tule koodaajaa!
Datanomiksi valmistumista edeltävänä kesänä työskentelin kesäuunona keskisuuressa finanssialalla toimivassa yrityksessä. Tehtäviini kuului talon oman väen työasemien asennukset ja käytön tukeminen. Kukapa olisi siinä vaiheessa uskonut, että tulisin viettämään tuossa samassa yrityksessä seuraavat 14 vuotta. Kun tuli aika etsiä harjoittelupaikka, jossa voisin myös tehdä opinnäytetyön, sain puhelun tuolta aikaisemmasta kesätyöpaikasta ja minulta kysyttiin voisinko kenties harkita heitä. Vanha sanonta, että “Kukaan ei tule hakemaan sinua kotoa töihin” ei ehkä sittenkään pidä paikkansa. 🙂
Päädyin siis sovellusasiantuntijan nimikkeellä työskentelemään alkuun menetelmäkehityksen parissa ja sitä tukevien työkalujen tuki- ja koulutustehtävissä. Opinnoissa olin tuntenut vetoa tietokantojen suunnitteluun ja toteutukseen, joten työkierron kautta pääsin siirtymään tiedonhallinnan monipuolisiin tehtäviin. Jossain vaiheessa otin myös ensiaskeleet koodaamiseen kirjoittamalla skriptejä testaajien avuksi. Kun yrityksen sisäiseen hakuun tuli paikka intranet-tiimiin, päätin tarttua siihen. Tässä tiimissä oli mahdollista hyödyntää jo kaikkea opittua, mutta mikä tärkeintä, oppia vielä lisää.
Vuosien vieriessä ja työkokemuksen karttuessa jossain vaiheessa tuli tunne, että olisin valmis lähtemään takaisin opintielle. Päivittämään osaamiseni ajan tasalle ja hankkimaan korkeakoulututkinnon. Ja mihin sitten päädyinkään…opiskelemaan insinööriksi. Opintoja suoritin töiden jälkeen iltaisin ja viikonloput kuluivat erilaisten kouluprojektien parissa. Viisi vuotta ja kaksi lasta myöhemmin sain mediatekniikan insinöörin paperit kouraani. Aika pian sen jälkeen päädyin vaihtamaan työnantajaa, vaikka mahtavien työkavereiden, joiden rinnalla olin kasvanut aikuiseksi, jättäminen tuntuikin pahalta.
Aiemmassa tiimissä olimme jakaneet työt niin, että minun vastuullani oli pääosin tietokantamuutokset ja fronttikehitys, nyt uudessa tehtävässä ohjelmistokehittäjänä pääsin keskittymään täysin back-endin kehittämiseen ja sain ensikosketuksen taloushallinnon järjestelmiin. Olin nyt siis se, mikä minusta ei koskaan pitänyt tulla – koodaava insinööri.
Olin nyt siis se, mikä minusta ei koskaan pitänyt tulla – koodaava insinööri.
Erilaisten vaiheiden kautta ja muutaman työpaikkakokeilun jälkeen entisen kollegan ja tiimikaverin myötävaikutuksella päädyin työhaastatteluun Vismalle keväällä 2019. Sanotaanko, että ei ollut ihan paras veto siinä kohtaa, mutta onneksi haastattelijat näkivät minussa riittävästi potentiaalia. Nyt olen siis matkalla kohti tavoitettani, isona minusta tulee full-stack kehittäjä. Tähänastisella työurallani olen pitänyt tärkeänä, että työnantaja toimii reilusti ja kaikki perusasiat on kunnossa. Työssä onnistuminen vaatii tarkoitukseen sopivat työkalut ja sitä kuuluisaa ”teamspirittiä”. Jotta motivaatio ja työn mielekkyys säilyy työtehtävien pitää olla riittävän haastavia ja mahdollistaa työntekijän osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen edelleen. Onnekseni Vismalta löytyy tätä kaikkea ja vähän päälle.
Tämän tarinan opetus voisi olla se, että “Älä koskaan sano ei koskaan”.
Hanna työskentelee ohjelmistokehittäjänä Helsingissä Visma Public Oy:llä. Hän on osa Wintime-ohjelmiston kehitystiimiä. Vismalla hän on ollut töissä vapusta 2019.
Haemme Vismalle jatkuvasti osaajia enemmän tai vähemmän teknisiin rooleihin. Jos siis ura yritysten kasvua ja menestystä edistävien ohjelmistojen parissa tuntuu omalta, kannattaa katsoa meidän avoimet työpaikat täältä.
